Kauhun hetket

Meillä ei taas tapahdu kuin kamalia asioita :( En edes tiedä mistä aloittaa sen tiedän, että talossa on kaksi koiraa vähemmän.

Fiikuna oli astutettu kuten suunnitelmissa oli. Fiikuna levisi ihan normaalisti ja kaikki meni odotuksessa hyvin. Synnytys alkoi normaalisti ja polttojakin oli, jokin sitten sai Fiikunan todella sekaisin, koska se ei pysynyt yhtään aloillaan ajattelin ensin, että ihan normaalia siihen sattuu. Kun Fiikuna sitten puri minua kun pidin siitä kiinni tajusin, että kaikki ei ole aivan kunnossa. Pistin Fiikunan naruun ja otin mukaani kun lähdin hakemaan puhelinta jotta soitan taas eläinlääkärille. Hän käski tulla heti asemalle. Fiikuna autoon ja vauhdilla klinikalle. Eläinlääkäri tunnusteli Fiikunan mahaa ja tokaisi, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin leikata. Sehän oli selvää, että leikataan jos muuta ei voi tehdä. Leikkaus kesti ja kesti... Aloin jo huolestua kun toista tuntia alkoi leikkaukseen menemään... Kun lääkäri tuli ulos huoneesta hoitajan kanssa heillä oli mukana yksi pieni uros pentu. Otin pennun ja kysyin oliko siinnä kaikki ja kuinka Fiikuna voi. Eläinlääkäri totesi, että oli hyvin pahoillaan kaikkea yritettiin, mutta Fiikunalla oli sisäinen verenvuoto. Tähän ei osattu sanoa syytä. Sisällä oli seitsemän pentua kuusi narttua ja yksi poika. Tytöt olivat osa kuolleet jo kaksi viikkoa sitten ja olivat tehneet myös pienen märkäkohdun Fiikunalle. Minulle siis jäi vain pieni poika kun lähdin kotiin... Järkytys oli suuri! Soitin ystävälle joka kasvattaa saksalaisia josko poika voisi tulla heidän emälle hoitoon kun ei minulla ollut narttua jolta olisi maitoa tullut. Poika pääsi sinne. Kun ikää melkein kolme viikkoa poika tulee minun luokse opiskelemaan tollerin elämää. Virallista nimeä olen miettinyt ja se on jo päätettykkin hänestä tulee Hermoso Recuerdo de Verano eli suomeksi Kaunis muisto. Hero jää minulle itselle ja katsotaan mikä siitä tulee.

Toinen kauhun hetki alkoi eilen ja loppui tänään suureen suruun. Peter lähti tuttavani kanssa metsästämään. Itse olin niin väsynyt tapahtuneesta, että en jaksanut, mutta uskalsin lainata Peteriä. Kaikki oli mennyt hyvin kunnes seurueessa mukana ollut eräs mies ei tiennyt, että koira oli lähetetty hakemaan jo ammuttua lintua. Mies kuuli kaislikossa "suhinaa" ja ajatteli ilmeisesti saaneensa saaliin ja AMPUI! Peter sai luodin suoraan päähänsä... Koira kuoli heti saamiinsa vammoihin. Tieto Peterin pois menosta ja viime hetken tapahtumat muutenkin ovat saaneet ajattelemaan mitä voikaan olla edessä huomenna. Olisiko jo ylämäki meilläkin?

Bibe

Biben kanssa jälkitarkastuksessa. Munuaiset ja maksa ovat kärsineet, mutta koira ei kärsi ja pystyy jatkamaan normaalia elämää tosin hieman herkempänä taudeille ja muulle, että varovaisia täytyy olla. Kisata saa silti, mutta vähemmän kuin aikaisemmin oli ell toiveissa :)

Bii siis tulee kuntoon mikä oli helpottavaa kuulla :) Saimme myös "Veetin kotiin" ja nyt hän on vapaa menemään ja tekemään mitä haluaa.

Veeti ja Bibe sairastaa

Yöllä joskus 1.30 alkoi Veeti hengittämään hyvin raskaasti. Ajattelin ensin, että se näkee vain pahaa unta ja menin pojan herättämään. Kun koskis Veetiin se sai pienen kouristuksen. Siinnä kohtaa tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Eläinlääkäri käski tarkistaa muut koirat ja lähteä Veetin kanssa asemalle. Muut olivat kunnossa. Ei muuta kuin Veeti autoon ja eläinlääkärin luokse. Veeti tiputukseen ja kokeisiin. Eläinlääkäri tutki ja katseli, mutta nopeasti ei ulkoisia merkkejä löytynyt paitsi kun suu avattiin. Suu ja nielu olivat palaneet kyseessä oli siis myrkky! Siinnä kohtaa eläinlääkäri soitti apuvoimia. Veeti jäi asemalle toisen lääkärin kanssa kun me lähdimme tarkistamaan loppuja koiria uudelleen. Vielä ei tiedetty mistä myrkky oli tullut.

Kun pääsimme perille tuli lauma iloisia koiria vastaan paitsi Bibe. Eläinlääkäri huomasi sen makaavan kauempana ja kouristukset olivat kovia. Bibe sai piikin suoraan suoneen jotta tilanne saataisiin laukaistua ja koiraa päästäisiin tutkimaan. Suu ja nielu palanut eli samaa myrkkyä. Pelkäsin niin paljonkun Bibe ei mikään nuori mies enää ollut, että menetämme hänet.

Eläinlääkäri soitti ja kysyi tuloksia, rotanmyrkkyä suurissa määrissä nuo kaksi olivat syöneet. Bibe sai hoitoa kotona kun sen tila oli heikko eikä siirtäminen ollut ainakaan vielä mahdollista. Eläinlääkäri sai soiton asemalta. Hänen ilme vakavoitui ja katsoi minuun. Odotin, että Veeti olisi noussut ylös, mutta tieto myrkyn määrästä ja laadusta oli tullut liian myöhään... Veeti oli nukkunut pois... Siinnä kohtaa en osannut ajatella mitään, kun Bibe alkoi taas kouristella. Lisää lääkettä suoraan suoneen. Joskus 4.45 eläinlääkäri lähti luotamme kun Bibe alkoi voida paremmin ja nousi jo ylös. Tyhjä olo valtasi mielen.. Veetiä ei haettu enää kotiin... Tai tuli hän, mutta vasta parin päivän päästä ja toisella tavalla mitä odotin. Tuhkat ripotellaan mereen.

Vieläkin on ihan arvailuna mistä koirat olivat ko. myrkyn löytäneet. Ja Biben kohdalla ei huokaista ihan vielä. Tarkkaillaan maksa ja munuais arvoja, koska tuollainen määrä myrkkyä voi vaikuttaa niihinkin.

Glada Wappen

Våren är äntligen här! Der Frühling ist endlich da! Spring is finally here!

Oikein hauskaa vappua kaikille! Me ollaan vapun kunniaksi päätetty mennä uimaan koirien kanssa. Vedet alkaa olemaan sen verran lämpimiä :)