Eläinlääkärissä

Nyt oltiin monen koiran voimin eläinlääkärillä. Osa sai rokotukset ja Rasmus, Indi, Bansku, Aida ja Sisu lonkkakuvattiin (tietty myös kyynärät).

Tommi oli jälleen tarkastuksessa ja otin varmuudeksi Biben toinen pappamme niin mukaan eläkeläistarkastukseen. Bibe oli hyvässä kunnossa oleva vanhus. Tommi oli voinut paremmin lääkkeiden avulla ja nyt oli tarkastus kuinka ihan oikeasti voidaan. Tommi antoi venyttää kipeitä etujalkojaan suhteellisen hyvin kunnes ulvaisi oikein kunnolla :( Eläinlääkäri totesi, että hyppiminen on nyt loputtava sekä rajut jarrutukset joita tokossa on kaukokäskyissä. Ei auta kuin totella ei tästä muuten tule mitään. Saimme jälleen uuden lähetteen toiselle eläinlääkärille. Oma eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koira on viime kerran jälkeen vanhentunut ihan silmissä :( On se omasta mielestänikin rauhoittunut, mutta sama Tommi se on kuin ennenkin. Myös näyttelyt on meidän osalta juostu. Kovalla alustalla ravauttaminen teloo koiran rikki olevat paikat.

Seuraavana päivänä lähdimme toiselle eläinlääkärille joka tutki jälleen Tommia. Matkalla soitin siskolleni olisiko Ruotsissa jokin syöpäexpertti eläinlääkäri hän lupasi asian selvittää. Täällä tutkittiin Tommin jalkoja joissa rikko oli aika paha kun ihan maalikko huomasi kuvista, että ne ei ole hyvät. Saimme vahvemmat kipulääkkeet sekä kortisoonia mukaan. Siskoni soitti, että Ruotsissa olisi yksi tunnettu eläinlääkäri joka on keskittynyt koirien erinlaisiin syöpiin. Kysyin omalta eläinlääkäriltä olisiko turha reissu lähteä Ruotsiin ja kestäisikö Tommi sen. Hänestä aina kannatti yrittää ja reissu ei olisi raskas koiralle. Niinpä soitin siskolle joka lähti Ruotsista ajamaan Suomeen ja me Tommin kanssa täältä Ruotsiin. Hanne siis tuli pitämään meidän loppu joukkoa aisoissa kun olimme Tommin kanssa pois. Saimme perutus ajan ja pääsimme heti seuraavana päivänä vastaanotolle. Minulla oli aikaisemmat koe tulokset ja muut mukana. Hän oli elämänsä aikana hoitanut montaa erinlaista syöpää suhteellisen onnistuneesti, mutta sitten oli näitä ikäviä kun ei voinut hoitaa. Tommi valitettavasti kuului näihin. Leikkaus olisi jo koiran iän takia liian suuri riski. Jouduimme siis lähtemään takaisin ilman uusia uutisia. Jäimme Ruotsiin yöksi ja lähdimme vasta seuraavana päivänä Suomeen. Soitin siskolle, että voisiko hän jäädä meille kun Baldo ja Rabekin olivat hänen mukanaan. Hän suostui. Emme ajaneet Tommin kanssa suoraan kotiin vaan meren rannalle jossa poika sai liikkua vapaana katselin hänen menoa ja tunsin kovaa ikävää. Nostin hänet takaisin autoon ja ajoimme eläinlääkärille. Se oli sitten Tommin viimeinen eläinlääkäri. Vihreillä mailla kun niitä ei tarvittu :'( Ilmoitin hakevani Tommin tuhkan kun se on tullut. Pojan kuuluu päästä niille maille jossa se viihtyi. Meillä Tommi ei saanut elää kuin 3vuotta, mutta se opetti minulle paljon. Kaipaus on kova.

Tommi

Ollaan vanhuksen kanssa käyty eläinlääkärissä, koska pappa on vasenta etujalkaa ontunut sekä yskinyt tavallista enemmän. Kävimme omalla eläinlääkärillä 21.11. joka tutki Tommin läpi ja totesi, että tarvitaan hoitoa. Pisti lähetteen meille erikois lääkärille ja saimme seuraavana päivänä ajan sinne. Eli olimme eilen 22.11. toisella lääkärillä joka tutki myös Tommin ja sen jälkeen tuli lupaa pyytämään, että saisi rauhoittaa papan jotta voitaisiin kuvata. Pitkään mietin, koska ikää on ja jos sydämmessä jotain vikaa niin herääminen ei olisi enää varmaa. Mitkään mietin ja kyynelet tulivat silmiin kun sitten annoin luvan. Olihan Tommilla jo ikää. Hoitaja lohdutti, että kaikki menee ihan hyvin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin ongelmitta. Syy kaikkeen selvisi. Pojalla oli iän myötä tullut rikkoa etupäähän. Vaikka ne nuorena peilattiin täysin puhtaaksi (0:0) niin sitä ei enää ollut. Valitettavasti (2:1) on nykyinen tulos, mutta se on täysin normaalia vanhalla koiralla, että täysin terve luusto alkaa menettää muotoa ja rappeutuu. Eli jälkeläisten omistajille tämä ei ole suoraan perinnöllistä.

Ja sitten se yskiminen. Eläinlääkäri löysi kuvista kaksi pientä, mutta outoa paisetta kurkusta ja keuhkoista. Koe palat otettiin ja kurkussa oleva on valitettavasti kasvain ja keuhkoissa oleva on vain jokin turvallinen kasvain. Eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa. Kurkussa oleva voitaisiin poistaa, mutta nukutus olisi suuri riski ja leikkauksen jälkeen kasvain voisi levitä todella paljon ja viedä koiran nopeasti. Toinen vaihtoehto on, että Tommi alkaa viettää täysin kotikoiran elämää ei rasitusta eikä mitään. Elinaikaa eläinlääkäri antoi ilman leukkausta 2-4kk leikkauksen jälkeen mikäli kasvain ei uusi ni 8-12kk. Jos kasvain uusii niin aikaa ei välttämättä ole kuin 1-2kk.

Eletään syvän hiljaisuuden aikaa. Tuosta koirasta olisi TVA:ksi ollut... ja voisi edelleen olla, mutta uskaltaako lähteä leikkaamaan vai ei? Vai lähdetäänkö ihan ilman leikkausta eläinlääkärin sanoista huolimatta aina joskus kisaamaan? Tätä asiaa pitää miettiä. Vielä hetki sitten oli suuret TVA haaveet ja nyt kaikki on seis. Koko maailma pysähtyi kun alettiin puhua elinajasta. Kyynel silmin lähdin kantamaan vielä hieman tokkuraista koiraa autoon. Laskin Tommin takaluukkuun ja jäin istumaan sen viereen takaluukku auki. Silitin sen kaunista punaista turkkia ja mietin mitä tehtäisiin. Lähdettiin siitä sit kotiin ja kotona Tommi oli jo ihan hereillä se hyppäsi itse autosta ja yski muutaman kerran hieman ontuen juoksi pallolle ja toi sen mulle oikein tarjoamalla, että heitä heitä. Taas kyynelet nousi silmiin miksi Tommi? Miksi näin pitää käydä eloa täynnä olevalle vanhukselle? Tommin tarina ei voi eikä saa olla vielä ohi! Tähän on löydyttävä jokin keino!

Surullisia uutisia kuulin myös Nuuskuttajasta. Teppo oli jäänyt auton alle ja menehtynyt. Suuri voimahali Marille!

Pox & TVA

Jykestä sitten lopulta tuli se TVA! Nyt on tarvittava KP saatuna myös :)

Pox on Ruotsin tuonti. Virallisesti Pandora


myöhemmin tarkemmin