Tommi

Ollaan vanhuksen kanssa käyty eläinlääkärissä, koska pappa on vasenta etujalkaa ontunut sekä yskinyt tavallista enemmän. Kävimme omalla eläinlääkärillä 21.11. joka tutki Tommin läpi ja totesi, että tarvitaan hoitoa. Pisti lähetteen meille erikois lääkärille ja saimme seuraavana päivänä ajan sinne. Eli olimme eilen 22.11. toisella lääkärillä joka tutki myös Tommin ja sen jälkeen tuli lupaa pyytämään, että saisi rauhoittaa papan jotta voitaisiin kuvata. Pitkään mietin, koska ikää on ja jos sydämmessä jotain vikaa niin herääminen ei olisi enää varmaa. Mitkään mietin ja kyynelet tulivat silmiin kun sitten annoin luvan. Olihan Tommilla jo ikää. Hoitaja lohdutti, että kaikki menee ihan hyvin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin ongelmitta. Syy kaikkeen selvisi. Pojalla oli iän myötä tullut rikkoa etupäähän. Vaikka ne nuorena peilattiin täysin puhtaaksi (0:0) niin sitä ei enää ollut. Valitettavasti (2:1) on nykyinen tulos, mutta se on täysin normaalia vanhalla koiralla, että täysin terve luusto alkaa menettää muotoa ja rappeutuu. Eli jälkeläisten omistajille tämä ei ole suoraan perinnöllistä.

Ja sitten se yskiminen. Eläinlääkäri löysi kuvista kaksi pientä, mutta outoa paisetta kurkusta ja keuhkoista. Koe palat otettiin ja kurkussa oleva on valitettavasti kasvain ja keuhkoissa oleva on vain jokin turvallinen kasvain. Eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa. Kurkussa oleva voitaisiin poistaa, mutta nukutus olisi suuri riski ja leikkauksen jälkeen kasvain voisi levitä todella paljon ja viedä koiran nopeasti. Toinen vaihtoehto on, että Tommi alkaa viettää täysin kotikoiran elämää ei rasitusta eikä mitään. Elinaikaa eläinlääkäri antoi ilman leukkausta 2-4kk leikkauksen jälkeen mikäli kasvain ei uusi ni 8-12kk. Jos kasvain uusii niin aikaa ei välttämättä ole kuin 1-2kk.

Eletään syvän hiljaisuuden aikaa. Tuosta koirasta olisi TVA:ksi ollut... ja voisi edelleen olla, mutta uskaltaako lähteä leikkaamaan vai ei? Vai lähdetäänkö ihan ilman leikkausta eläinlääkärin sanoista huolimatta aina joskus kisaamaan? Tätä asiaa pitää miettiä. Vielä hetki sitten oli suuret TVA haaveet ja nyt kaikki on seis. Koko maailma pysähtyi kun alettiin puhua elinajasta. Kyynel silmin lähdin kantamaan vielä hieman tokkuraista koiraa autoon. Laskin Tommin takaluukkuun ja jäin istumaan sen viereen takaluukku auki. Silitin sen kaunista punaista turkkia ja mietin mitä tehtäisiin. Lähdettiin siitä sit kotiin ja kotona Tommi oli jo ihan hereillä se hyppäsi itse autosta ja yski muutaman kerran hieman ontuen juoksi pallolle ja toi sen mulle oikein tarjoamalla, että heitä heitä. Taas kyynelet nousi silmiin miksi Tommi? Miksi näin pitää käydä eloa täynnä olevalle vanhukselle? Tommin tarina ei voi eikä saa olla vielä ohi! Tähän on löydyttävä jokin keino!

Surullisia uutisia kuulin myös Nuuskuttajasta. Teppo oli jäänyt auton alle ja menehtynyt. Suuri voimahali Marille!