Eläinlääkärissä

Nyt oltiin monen koiran voimin eläinlääkärillä. Osa sai rokotukset ja Rasmus, Indi, Bansku, Aida ja Sisu lonkkakuvattiin (tietty myös kyynärät).

Tommi oli jälleen tarkastuksessa ja otin varmuudeksi Biben toinen pappamme niin mukaan eläkeläistarkastukseen. Bibe oli hyvässä kunnossa oleva vanhus. Tommi oli voinut paremmin lääkkeiden avulla ja nyt oli tarkastus kuinka ihan oikeasti voidaan. Tommi antoi venyttää kipeitä etujalkojaan suhteellisen hyvin kunnes ulvaisi oikein kunnolla :( Eläinlääkäri totesi, että hyppiminen on nyt loputtava sekä rajut jarrutukset joita tokossa on kaukokäskyissä. Ei auta kuin totella ei tästä muuten tule mitään. Saimme jälleen uuden lähetteen toiselle eläinlääkärille. Oma eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koira on viime kerran jälkeen vanhentunut ihan silmissä :( On se omasta mielestänikin rauhoittunut, mutta sama Tommi se on kuin ennenkin. Myös näyttelyt on meidän osalta juostu. Kovalla alustalla ravauttaminen teloo koiran rikki olevat paikat.

Seuraavana päivänä lähdimme toiselle eläinlääkärille joka tutki jälleen Tommia. Matkalla soitin siskolleni olisiko Ruotsissa jokin syöpäexpertti eläinlääkäri hän lupasi asian selvittää. Täällä tutkittiin Tommin jalkoja joissa rikko oli aika paha kun ihan maalikko huomasi kuvista, että ne ei ole hyvät. Saimme vahvemmat kipulääkkeet sekä kortisoonia mukaan. Siskoni soitti, että Ruotsissa olisi yksi tunnettu eläinlääkäri joka on keskittynyt koirien erinlaisiin syöpiin. Kysyin omalta eläinlääkäriltä olisiko turha reissu lähteä Ruotsiin ja kestäisikö Tommi sen. Hänestä aina kannatti yrittää ja reissu ei olisi raskas koiralle. Niinpä soitin siskolle joka lähti Ruotsista ajamaan Suomeen ja me Tommin kanssa täältä Ruotsiin. Hanne siis tuli pitämään meidän loppu joukkoa aisoissa kun olimme Tommin kanssa pois. Saimme perutus ajan ja pääsimme heti seuraavana päivänä vastaanotolle. Minulla oli aikaisemmat koe tulokset ja muut mukana. Hän oli elämänsä aikana hoitanut montaa erinlaista syöpää suhteellisen onnistuneesti, mutta sitten oli näitä ikäviä kun ei voinut hoitaa. Tommi valitettavasti kuului näihin. Leikkaus olisi jo koiran iän takia liian suuri riski. Jouduimme siis lähtemään takaisin ilman uusia uutisia. Jäimme Ruotsiin yöksi ja lähdimme vasta seuraavana päivänä Suomeen. Soitin siskolle, että voisiko hän jäädä meille kun Baldo ja Rabekin olivat hänen mukanaan. Hän suostui. Emme ajaneet Tommin kanssa suoraan kotiin vaan meren rannalle jossa poika sai liikkua vapaana katselin hänen menoa ja tunsin kovaa ikävää. Nostin hänet takaisin autoon ja ajoimme eläinlääkärille. Se oli sitten Tommin viimeinen eläinlääkäri. Vihreillä mailla kun niitä ei tarvittu :'( Ilmoitin hakevani Tommin tuhkan kun se on tullut. Pojan kuuluu päästä niille maille jossa se viihtyi. Meillä Tommi ei saanut elää kuin 3vuotta, mutta se opetti minulle paljon. Kaipaus on kova.